”Ai jaa, no olisihan se pitänyt arvata … Eli lannoitetaanko teitä vai ei?” Oxia ärsyttää moinen epäsuora vastaus.
”Noo, aina silloin tällöin voisi vaikka antaakin hieman lannoitetta, vaikka eipä tuo niin väliksi olisikaan, jos vaikka ei antaisikaan … että ihan mututuntumalla kun lannoittelee niin hyvää tulee, vaikka voihan se tietenkin silloinkin mennä pieleen.”
Oxi ei saa mitään tolkkua taimien vastauksesta. ”Että lannoitetaanko vai ei?”
”Lannoita vaan, jos siltä tuntuu, mutta jos vähänkään tuntuu siltä, ettei kannattaisi lannoittaa, niin älä silloin lannoita. Tai voihan sitä silloinkin tietenkin lannoittaa, eihän sitä kukaan estä, mutta lopputuloksesta en osaa sanoa.”
”No nyt kyllä hieman tuntuisi siltä, että teitä kannattaisi lannoittaa, mutta hieman olen epävarma, kun ei ole varmaa tietoa, että pitäisikö vai ei?”, Oxi huomaa jo itsekin kuulostavan melkein savolaiselta.
”Niin, nyt kun miettii, niin voihan se ollakin ihan hyvä lannoittaa meitä nyt, olet ihan oikeassa, mutta …”
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti