Oxi hankkii kuokan ja syöksyy takaisin upottavalle liejuiselle multasuolle kuokkimaan itujaan irti maasta. Pelkkä ajatuskin omista jälkeläisistä kauhistuttaa häntä: ”Olen vielä nuori ja viriili poika, tahdon nähdä ja oppia … enkä ole päässyt vielä edes pussailemaan.” Oxi ei halua tuottaa pettymystä, vaan haluaa sankarilliseksi tiedon puun siementen kylväjäksi. Raskas liejuuntunut maa upottaa, ja pääsy itujen juurille tuntuu hetkittäin mahdottomalta. Sade lakkaa ja aurinko alkaa paahtaa. Idut saavat valoa ja kasvavat hetkessä pieniksi taimiksi. Nälkä ja jano vaivaavat Oxia, mutta hän on sitkeä aikeissaan. Oxi huomaa yhden hennon taimen kasvattaneen jo hedelmän. Herkullisen mehukkaan näköinen punainen omena houkuttelee Oxia. ”Jospa söisin ensin, jaksaisin sitten paremmin kuokkia”, Oxi miettii. Hän irrottaa omenan ja haukkaa siitä palasen. Mehukas omena saa Oxin suorastaan hotkimaan. ”Kylläpäs on hyvää, vaikka itse sanonkin.”
Auta Oxia mäessä ja löytämään oikea tiedon puu!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti