Muualla hyvä, kotona paras

Paluu kierojen savolaisten taimien luo kuivaa Oxin hikiset kainalot. ”Rakkaat taimet, minulla oli teitä ikävä”, Oxi halaa taimia. ”Oho, olettepas te kasvaneet!”. Taimet ovat Oxin poissa ollessa kasvaneet jo teinitaimiksi, jotka kietoutuvat ja tukeutuvat toisiinsa. Omenia kasvaa taimissa kuin finnejä teinien kasvoilla, eivätkä ne muistuta muodoltaan enää kovinkaan paljon omenia. Puista on kasvamassa todellisia tiedon puita. ”Olen niin ylpeä teistä, taimet. Ja onneksi virtuaalimaailmassa ei ole saasteita teitä tuhoamassa, enkä minä ole mikään ympäristön saastuttaja, päinvastoin!”

Oxi päättää vakaasti, että taimista kasvaa toisen elämän hienoin tiedon puu, josta ei info lopu koskaan. Kesän aikana on hyvä kasvatella sekä puuta että tiedon ituja, ja syksyllä rantatontilla kasvaa jo ennen näkemätön kasvi! Silloin juhlitaan niin, että oksat heiluvat!


Kuvassa Taina Yootz istuu tiedon puussa Itä-Suomen yliopiston virtuaalitontilla.

Luentoja ja harjoituksia Harvardissa

Visiitti Harvardin yliopiston kampuksella on avartava. Luennolla Oxi pääsee tutustumaan lain kiemuroihin, jotka tosin luennon loppupuolella saavat Oxin vain hyvään uneen. Kriminologia ja viik … vitki … viktimolog … ei kun vik-ti-mo-lo-gi-a sun muut vaikeat termit eivät oikein Oxia kiinnosta, ja mukava luentosalin penkki houkuttelee Oxin suloiseen tirsamaahan. Lukuun ottamatta hankalaa terminologiaa, johon Oxi maanviljelijänä ei ole tottunut, luento on mielenkiintoinen elämys.

Harjoitusoikeudenkäynnissä tunnelma on kuin oikeassa oikeussalissa. Max ja Joanna muuttuvat tiukoiksi asianajajiksi. Tilanteet ovat tiukkoja ja hiki virtaa, ainakin Oxin kainaloissa. Eiko on epäilyttävä todistaja ja Oxi tuomitaan vakavasta ympäristön saastuttamisesta kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Oxi alkaa ikävöidä taimiaan ja omaa kotisaartaan, ja vaikka hän kuinka yrittää estellä alahuultaan väpättämästä, hänen alahuulensa väpättää. Tässä hiostavassa tilanteessa Oxi ei keksi muuta kuin teleportata itsensä takaisin omalle turvalliselle Itä-Suomen yliopiston rantatontille. Max, Joanna ja Eiko hämmästyvät Oxin ratkaisua. ”Tilanne taisi mennä liian todentuntuiseksi”, Max nauraa, mutta on kuitenkin hieman huolestunut säikähtäneestä pottupojasta.

Tasa-arvokeskustelua virtuaalimaailmassa

Harvardilaiset ovat hauskoja ja ystävällisiä, eikä Oxi tunne oloaan ollenkaan ulkopuoliseksi knallipäisen jäniksen, lintua ja kalaa muistuttavan olennon ja pienenpienen japanilaispojan seurassa. ”Voisit lähteä meidän mukaan luennolle, Oxi. Ihan vain tutustumaan”, ehdottaa Max. ”Luennon jälkeen meillä on myös harjoitusoikeudenkäynti oikeussalissa, voisit osallistua myös sinne”, jatkaa Joanna. ”Mikäpäs siinä! En olekaan koskaan käynyt maailman arvostetuimman yliopiston luennoilla”, Oxi on otettu kutsusta. ”Mutta Max, tahtoisin vielä kysyä sinulta yhtä seikkaa”. ”Tottakai, kysy vaan, Oxi.” ”Niin sitä vaan tuossa mietin, että kumpikos sinä nyt oikein olet, lintu vai kala?” ”En minä tiedä”, Max vastaa. ”Ei kai sillä niin väliä ole täällä virtuaalimaailmassa, mitä sitä on.” Oxi miettii asiaa. "Niin kuin ei pitäisi olla väliä ekassa elämässäkään." Ja niin Oxi lähtee uusien ystäviensä mukana luennolle.

Kaiken maailman kaverukset kohtaavat

Harvard näyttäytyy vilkkaana oppimisympäristönä monennäköisine avattarineen. Oxi saapuu Harvardin oikeustieteellisen tiedekunnan kuuluisan Austin Hallin edustalle. Pottupoikaa kummastuttaa kampusalueen vilkas meno. ”Ei meidän rantatontilla tälläinen kuhina käy …”, Oxi miettii kateellisena. Pian hänelle tulevat juttelemaan Joanna ja Max, lainoppineet kaverukset, sekä heidän vaihto-opiskelijaystävänsä Eiko Japanista. Eiko kertoo olleensa Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana Harvardin yliopistossa kaksi vuotta sitten. Nykyisin hän pitää yhteyttä vaihto-opiskeluvuoden kavereihinsa ja opinahjoonsa Second Lifen kautta. ”Pidän enemmän Harvardin yliopiston luennoista kuin oman yliopistoni luennoista Japanissa. Täällä voin osallistua luennoille edelleen. Täällä on myös hyvä käydä vaihtamassa mielipiteitä ja laajentamassa maailmankuvaa. Eikä minun tarvitse matkustaa omaa työhuonettani kauemmaksi”, Eiko hymyilee. Joanna ja Max ovat tyytyväisiä saadessaan Eikon takaisin joukkoonsa.

Tiedon janoon maailmanympärimatkaa

Oxi nakkaa 30 litraa Piolanin yleislannoitetta taimille ennen kuin taimet ehtivät sanoa lausettaan loppuun – tai liekö tuo jahkailu olisi koskaan loppunutkaan.
”Siinä teille kaverit, minusta nyt tuntui tältä. Kasvakaa isoiksi.”, Oxi hymyilee ratkaistuaan lannoitusongelman. Hän jättää savolaiset taimet kasvamaan omaan mehukkaaseen maaperäänsä ja päättää kokeilla teleport-toimintoa. ”Teleporttaan itseni … hmmm … no käynpäs vaikka Harvardin yliopistossa”, mietiskelee Oxi ja painaa nappia.

Vatuloimalla valmista, tai sitten ei ...

”Ai jaa, no olisihan se pitänyt arvata … Eli lannoitetaanko teitä vai ei?” Oxia ärsyttää moinen epäsuora vastaus.
”Noo, aina silloin tällöin voisi vaikka antaakin hieman lannoitetta, vaikka eipä tuo niin väliksi olisikaan, jos vaikka ei antaisikaan … että ihan mututuntumalla kun lannoittelee niin hyvää tulee, vaikka voihan se tietenkin silloinkin mennä pieleen.”
Oxi ei saa mitään tolkkua taimien vastauksesta. ”Että lannoitetaanko vai ei?”
”Lannoita vaan, jos siltä tuntuu, mutta jos vähänkään tuntuu siltä, ettei kannattaisi lannoittaa, niin älä silloin lannoita. Tai voihan sitä silloinkin tietenkin lannoittaa, eihän sitä kukaan estä, mutta lopputuloksesta en osaa sanoa.”
”No nyt kyllä hieman tuntuisi siltä, että teitä kannattaisi lannoittaa, mutta hieman olen epävarma, kun ei ole varmaa tietoa, että pitäisikö vai ei?”, Oxi huomaa jo itsekin kuulostavan melkein savolaiselta.
”Niin, nyt kun miettii, niin voihan se ollakin ihan hyvä lannoittaa meitä nyt, olet ihan oikeassa, mutta …”

Keskimääräisiä tiedon puun taimia

Oxi jää jälleen yksin pienten taimien kanssa, kun Liisi lähtee metsästämään tammenterhoja. ”Kyllä tässä kaipaisi potun seuraa tai minkä tahansa toisen sosiaalisen elukan”, Oxi huokaa. Taimien kasvu on hidastunut ja Oxia alkaa taas huolettaa tehtävänsä edistyminen. Oxilla ei ole hajuakaan, mitä taimille pitäisi tehdä. Mädäntyneet omenat tipahtelevat taimista, ja taimet nuokkuvat kuin väsyneet opiskelijat luennolla. ”Mitä teidän kanssa pitäisi oikein tehdä?”, Oxi miettii ääneen. ”No nuoria taimia pitää kastella niin, että multa säilyy tasaisen kosteana muttei märkänä. Lannoitetta tarvitsevat pisimmän kasvuajan vaativat lajit, mutta nekin vasta monen viikon kuluttua kylvöstä.”, taimet vastaavat. ”Jaahas, no kumpaakos te olette, pidemmän vai lyhyemmän kaavan taimia?”, Oxi kysyy, hämmästyneenä taimien vastauksesta.
”Me ollaan tylsää keskikastia”, taimet kertovat.

Maailma on niin avara, Oxi Oxi pieni ...

Oxi laittaa Fly-toiminnon päälle, ja niin hän lähtee liito-orava Liisin kanssa lentomatkalle Second Lifen äärettömään ilmakehään. Liitely yläilmoissa on elämyksellistä ja liikkuminen vaivatonta. Oxi näkee elämänsä ensimmäisen kerran upean Eiffel-tornin, mahtavan Rooman Colosseumin, Egyptin huikaisevat pyramidit ja kliimaksina Puijon tornin. Vaikka lentäminen onkin helppoa ja mukavaa ajanvietettä, on se myös pidemmän päälle väsyttävää. ”Olisipa niin helppoa kun voisi vain teleportata itsensä”, Oxi murjaisee vitsin, nauraen itse jutulleen isosti ääneen. ”Painat vaan sitä Teleport-nappia”, Liisi vastaa hieman nolostuneena Oxin murjaisulle. ”Ai täällä voi niinkin tehdä, en tiennytkään…”, Oxi ihmettelee virtuaalimaailman mahdollisuuksia.

Kuinka monta liito-oravaa tarvitaan juhlan aiheeksi?

Von Oximoxi on niin riemuissaan ratkaistuaan tiedon puiden kasvatuksen stressaavan ongelman, että hänen karhunlankaompeleensa paukkuvat irti liitoksistaan. Oxi haluaisi juhlia saavutustaan, mutta hänellä ei ole kavereita, joiden kanssa juhlia. Oxilla ei ole muuta kuin taimet seuranaan, ja niitä hän yrittää houkutella mukaan karkeloihinsa. Taimet vain kököttävät paikoillaan, eivätkä vastaa Oxin innostuneeseen tuuletukseen, eivät serpentiinien ja ilmapallojen lentoon, eivät popin bassoon ja pullojen kilistelyyn, eivätkä edes korkeisiin vitosiin. ”Tylsät taimet, olkaa mullassanne”, Oxi sanoo ja alkaa itkeä … ei vaan kitkeä … rikkaruohoja taimien juurilta. Kun kaikki kolme rikkaruohoa on kitketty, paikalle saapuu liito-orava, joka kertoo nimekseen Liisi. ”Woooohoo, ystäväni Liisi, nyt juhlitaan!”, huudahtaa Oxi. Liisi on jo aikeissa vaihtaa maisemia, mutta päättää kuitenkin jäädä paikalle niin kipeästi seuraa kaipaavan Oxin luo. ”Lähe mun kans lentään, lähtään vähä kato kokkeileen turbulensseja!”, Liisi ehdottaa ja tekee kuperkeikkoja ilmassa.

Tieto ei lisääkään tuskaa

Omenia kasvaa lisää, ja yksi omenista alkaa laulaa: ”Olen omena, olen omena, olen pyöreä omena…” ja toinen omena alkaa kertoa: ”Tiesitkö, että vuonna 1709 oli kova pakkastalvi, minkä seurauksena lähes kaikki Pohjoismaiden ja jopa Pohjois-Saksankin hedelmäpuut tuhoutuivat. Suomenkielisen Tieto-Sanomien numerossa 11 kesäkuussa 1776 kerrotaan valtiovallan halusta innostaa kansalaisia aivan kilvoitukseen saakka viljelemään omenoita. Nykyään tiedetään, että omena on terveyden kannalta hyvää syötävää: se on vähäkalorinen (noin 40 kcal /100 g) ja kypsänä se sisältää B1-, B2-, B6-, C- ja E-vitamiineja sekä mm. rypäle-, hedelmä- ja ruokosokeria. Lisäksi se sisältää mm. kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, pektiiniä ja kuituja - flavonoideista puhumattakaan. Omenan maku syntyy sen sisältämien happojen yhdisteistä.”Enpä tiennyt tuotakaan”, Oxi vastaa – mutta tietää samassa ratkaisseensa tiedon puun mysteerin.

Auta Oxia arvioimaan, millainen tiedon puu on isona!

Ruumiin ravinto ruokkii henkeäkin

Oxi hankkii kuokan ja syöksyy takaisin upottavalle liejuiselle multasuolle kuokkimaan itujaan irti maasta. Pelkkä ajatuskin omista jälkeläisistä kauhistuttaa häntä: ”Olen vielä nuori ja viriili poika, tahdon nähdä ja oppia … enkä ole päässyt vielä edes pussailemaan.” Oxi ei halua tuottaa pettymystä, vaan haluaa sankarilliseksi tiedon puun siementen kylväjäksi. Raskas liejuuntunut maa upottaa, ja pääsy itujen juurille tuntuu hetkittäin mahdottomalta. Sade lakkaa ja aurinko alkaa paahtaa. Idut saavat valoa ja kasvavat hetkessä pieniksi taimiksi. Nälkä ja jano vaivaavat Oxia, mutta hän on sitkeä aikeissaan. Oxi huomaa yhden hennon taimen kasvattaneen jo hedelmän. Herkullisen mehukkaan näköinen punainen omena houkuttelee Oxia. ”Jospa söisin ensin, jaksaisin sitten paremmin kuokkia”, Oxi miettii. Hän irrottaa omenan ja haukkaa siitä palasen. Mehukas omena saa Oxin suorastaan hotkimaan. ”Kylläpäs on hyvää, vaikka itse sanonkin.”

Auta Oxia mäessä ja löytämään oikea tiedon puu!

Pottupoika itää ikävästi

Aina ei mene putkeen, eikä Oxikaan aio elää raukkamaisesti putkessa. Erittäin pimeän, mutta lämpimän yön jälkeen Oxi herää keskeltä viljelysmaata tunteeseen kuin kuokka hakkaisi hänen päätään. Olo ei ole pottupojalla moitteeton, vaikka mullassa makaakin. Töitä on tekemättä ja tiedon puiden kasvatusongelma ratkaisematta. Silmiin ripsivä sade pakottaa pojan nousemaan maasta, mutta toisaalta jokin vetää häntä takaisin maahan. ”Mitä ihmettä? Kehostani kasvaa maahan … spagettia?”, Oxi kauhistuu. Hän on itänyt. Vaatii paljon voimaa ja liejun loisketta, ennen kuin Oxi pääsee irrottautumaan versovista iduista, jotka ovat jo tiukasti juurtuneet maahan. Ei ala päivä Oxilla kovin hyvin. Hän on märkä ja liejuinen, ja katselee juurtuneita itujaan rantatontilla: ”Nyt taisi lähteä vähän väärä laji kasvamaan …”

Auta Oxia löytämään oikea tiedon puun lajike!

Tiedon puun siemeniä etsimässä

Oxi aloittaa elämäntyönsä tasoittelemalla maata hyväksi kasvualustaksi. Yliopiston toivomuksesta rantatontille olisi istutettava paljon puita, eikä mitään koivuja tai mäntyjä, vaan vaatimattomasti tiedon puita. Enää ei ole pelkästään rantatontti montulla, vaan myös Oxin suu. Tiedon puita? Mitä puita ne ovat?

Oxi kiittää haasteellisesta tehtävästään ja ryhtyy etsimään tiedon puun siemeniä, tai parempi olisi, mikäli puita löytyisi taimina. Mitään siemeniä tai taimia ei kuitenkaan Second Lifesta juuri tästä lajikkeesta ole, eipä tietenkään. ”Miksi ihmeen uuden luojaksi tässä pitäisi oikein alkaa?”, Oxi mietti. Epätoivoinen Oxi antaa kaikkensa tälle tehtävälle, mutta mitään ei löydy. Ainoa mitä Oxi löytää, on lasinen kaula mihin tarttua ja sen voimin nukahtaa autuaasti möyhitylle suloisen pehmeälle multamaalle keskelle rantatontille.

Auta Oxia mäessä ja löytämään tiedon puun siemeniä!

Pottupoika syntyi alkuräjähdyksessä

Von Oximoxin elämän kohtalo määräytyy jo hänen syntymäpäivänään, alkuräjähdyksessä Itä-Suomen yliopiston rantatontilla huhtikuun 20. päivänä 2009. Syntymähetkellä tontilla on vain monttu ja montun pohjalla ensiparkaisunsa päästänyt pieni pottua muistuttava Von Oximoxi. Syyttömänä syntymään sattuu hän, mutta ei onneksi maahan pohjoiseen ja kylmään, vaan maahan rajattomaan ja ihmeelliseen. Oxi haluaa korvata hieman epäsopivan syntymänsä toiseen maailmaan ja saada alulle toimintaa Itä-Suomen yliopiston rantatontilla.

Miksipä aikaa tuhlailemaan, laitetaan vastasyntynyt hommiin. Vaikka Second Lifessa miltei kaikki onkin mahdollista, on maa-alueen rakennustyö vastasyntyneelle Oxille haaste. Mutta samalla kun tekee, oppii – saattaa vain joutua tekemään useamman kerran, mutta kertaushan on opintojen äiti, ja Oxin alma materiksi ryhtyy Itä-Suomen yliopisto adoptoimalla tuon suloisen pienen pottupojan.